Fannin suku ei jatku kasvatuksessamme. Fanni on saanut kaksi pentuetta eikä sitä enää astuteta. Syyt: puutteet rakenteessa ja huonot äidinvaistot.

Babbler's Caravan Solicca alias Fanni, perheemme ihastuttaja ja vihastuttaja, kaikki kepposet tehnyt ja joka aidankolosta karkaava lempilapsi. Fannilla on aina naama virneessä ja häntä heilumassa, sitä voi kääntää, vääntää, veivata ja vaivata miten päin tahansa. Fanni on mammanpossu, vieraita ihmisiä se ei noteeraa lainkaan, puolitutuille saattaa käydä heilauttamassa häntäänsä.

Pienenä Fanni ei ollut koiranpentu vaan pyörremyrsky, hurrikaani, tornaado. Lattialistat, sohvantäytteet, posti, sähköjohdot, tapetit, rintaliivit ynnä muut näkyvissä olevat esineet olivat osa Fannin jokapäiväistä menua. Harmaita hiuksia saattoi kasvaa jokunen...

Fannin omalaatuihiin tapoihin kuuluuvat läheltä katsominen, äärimmäinen rentous ja karhumaisuus. Se ei nuole kasvoja juuri koskaan, mutta kun Fannille puhuu, saa varautua siihen että se tulee juttelemaan takaisin nenä nenää vasten, häntää heiluttaen. Sen nukkuma-asentoihin kuuluvat kaikki muut paitsi normaalit, autoillessakin boksista kuuluu kuorsaus ja sieltä näkyy 4 tassua, jotka sojottavat kohti taivasta. Karhumaisuutta on sen istumatapa; selkä kyyryssä, takajalat suoraan edessä ja etutassut niiden välissä ja naamalla juro ilme.

"Karhu - täyttä olutta"